Suurin osa meistä sosialidemokraateista on päättänyt, ettei Anne Berneristä voi eikä saa tykätä. Sen vuoksi minäkin suhtaudun lähtökohtaisesti poikkeuksellisen varautuneesti kaikkeen, mitä Berner ehdottaa.

Mutta mitä enemmän tuon rauhallisen ja osaavan oloisen naisen haastattelua kuuntelen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että hän on tosissaan, eivätkä hänen kaikki aivoituksensa vie Suomea turmion tielle. Oy Liikennekaari saattaa oikeastikin olla ratkaisu Suomen liikenneinfran 600 miljardin investointi- ja korjausvelkaan.

Bernerissä on demarinäkökulmasta paljon etovaa. Hän on kultalusikka suussa syntynyt sveitsiläisen yrittäjäperheen vesa, joka perityn varallisuuden turvin on rakentanut miljoonaomaisuuden. Hän ei usko hyvinvointiyhteiskuntaan, vaan on tuonut amerikkalaistyylisen hyväntekeväisyyskulttuurin Suomeen rakennuttamalla rikkaiden almuilla lapsille sairaalan.

Pitääköhän tämä kuvaus kuitenkaan ihan paikkaansa? Eipä juurikaan. Berner on saanut elämäänsä hyvät lähtökohdat, mutta menetyksiltä hänkään ei ole säästynyt. Äidin yllättävä sairastuminen ja kuolema katkaisivat lääkäriopinnot Sveitsissä ja pakottivat tulemaan takaisin Suomeen kolmen veljensä ja isänsä tueksi. Syntyi uusi ura perheyritys Vallila Interiorin toimitusjohtajana.

Bernerin johdolla Vallila Interior on kasvanut vuodesta 1989 kymmenen työntekijän kangastehtaasta 140 ihmistä työllistäväksi julkitilasisustusliiketoiminnan moniosaajaksi Suomessa ja maailmalla.

Veroparatiisikytköksiä uutisoidessa Bernerin naama on komeillut usein lehtien kansissa, vaikka mitään todisteita Bernerin henkilökohtaisesta hyötymisestä ei ole kyetty esittämään. Näihinkin syytöksiin Berner on suhtautunut tyynesti.

Anne Berner kirjoittaa verkkosivuillaan näin. ”Meidän ei pitäisi tuomita ihmistä, jota emme ole henkilökohtaisesti kuunnelleet.” Tuossa on suurta viisautta. Jos eri arvoja edustavat suomalaiset lopettavat toistensa kuulemisen, voimme olla varmoja, ettei kansakuntamme nouse tästä taantumasta vuosikymmeniin.

Kun Anne Bernerin ajatuksia lukee, hän vaikuttaa mielipiteissään vilpittömältä. Hän tuomitsee varojen piilottelun ja harmaan talouden yksiselitteisesti. Berner puolustaa monessa kohdin suomalaista omistajuutta, yrittäjyyden esteiden poistoa ja oikeudenmukaisuutta lain edessä. Nämä arvot muistuttavat hyvin paljon nyky-SDP:n varjobudjettia.

Suurin ero syntyykin käsityksestä heikompien ja köyhimpien asemasta yhteiskunnassa. Berner kirjoittaa nettisivuillaan luottamuksesta, mutta on valmis aina leikkaamaan köyhimmiltä. Hän puhuu lasten tasa-arvoisesta kohtelusta, mutta on valmis leikkaamaan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Sanat ja teot eivät siis kohtaa.

Berner vertaa yhteiskuntaa laivaan, johon jokainen on ansainnut matkalippunsa. Juuri tässä kohdassa arvomme ovat kaikista etäämmällä toisistaan. Demarien laivaan ovat tervetulleita nekin, jotka eivät ole omaa lippuaan kyenneet ansaitsemaan. Lisäksi demarien laivassa jokaiselle on varattu oma pelastusliivi. Samassa veneessä on vain ykkösluokan paikkoja.