SDP:n puheenjohtajana vuodet 2005-2008 toiminut veteraanipoliitikko painottaa, että etenkin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ja nopeutuneessa syklissä ”koko ajan sattuu ja tapahtuu, ja puolueen johtoa haastetaan päivittäin ulkopuolelta”.

– Olisi hyvä, jos SDP oppisi pikkuhiljaa tukemaan johtoaan – etenkin silloin, kun on vaikeaa. Mitään tuloksia ei tule, ellei johto voi aika yksituumaisesti viedä perusasioita ja -viestiä eteenpäin. Se vaatii ryhmän tukea.

Kritisoitko nyt puolueen kevään ryhmäpäätösten irtiottoja vai eduskuntaryhmästä julkisuuteen vuodettuja ulostuloja?

– Jos puolue ei ole yhtenäinen vaan kerho, joka säkenöi ulospäin eriäviä mielipiteitä, se ei ole luotettava, uskottava eikä voi menestyä. Loppujen lopuksi nämä ovat aika yksinkertaisia asioita, ja pätevät joka puolueessa. Kuntavaaleissa SDP menestyi loistavasti, koska sillä oli yhtenäinen linja ja viesti, jonka kansalaiset näkivät hyväksi.

Heinäluoman mukaan johtajia saa haastaa ja heitä voi vaihtaa, mutta valinnan jälkeen heitä pitäisi tukea.

– Tiedän omastakin kokemuksestani, etteivät asiat etene, jos koko ajan on sellainen remmistä pois vetämisen kierros käynnissä, hän tokaisee.

HEINÄLUOMAN roolista puheenjohtaja Antti Lindtmanin ja tytär Eveliinan taustalla kuiskitaan eduskunnassa edelleen.

Joka puolueessa on sisäisiä eroja, mutta mitä hän sanoo siihen, että demareissakin puhutaan ”Don Eerosta” ja ”heinäluomalaisista”?

– Journalismi tarvitsee pelkistämistä ja puheenaiheita, eivätkä ne aina kohtaa politiikan todellisuuden kanssa. Totta kai seuraan kotimaan politiikkaa, kuten muutkin mepit: työn hoitamisesta tulisi vaikeaa muuten.

– Mutta on harhakuvitelma, että ulkoapäin voitaisiin päättää asioista. Jos joku kysyy tai tarvitsee apua, vastaan, mutta en tyrkytä mielipiteitäni tai näkemyksiäni, Heinäluoma kuittaa.

Heinäluoman mukaan puolueen puheenjohtajuus on tehtävä, joka alkaa ja päättyy: päättymisen jälkeen ei kannata isommin julkisestikaan kommentoida tai ajatella, että asioihin voisi enää vaikuttaa.

– Jokainen poliitikko on yksilö, joka näkee maailman myös oman äänestäjäkuntansa prisman läpi. Mutta ei SDP:ssä todellisia ryhmäkuntia ole silti ollut enää vuosikymmeniin: mielestäni viimeiset ajoittuvat 1980-luvulle.

Ay-taustaisena ihmisenä Heinäluoma katsoo myös olevansa enemmän keskusteleva yhteistyöjohtaja kuin vaikkapa Paavo Lipposen – jonka muistelmia hän kehuu vuolaasti – tyylinen toimija.

– Kärsivällisyyttä on kyllä tullut lisää, nuorena sitä oli vähemmän. Mutta kun tietää, kuinka vaikea on vaikuttaa edes omaan käytökseen, se on kuitenkin helpompaa kuin yrittää väkisin muuttaa toisten käytöstä.

PITKÄN uransa kotimaan politiikassa vaikeimmaksi paikaksi Heinäluoma nimeää hetken pohdittuaan vuoden 2007 vaalitappion. Ennen sitä häneltä kului myös jälkikäteen katsottuna liikaa aikaa valtiollisiin ja EU-tehtäviin, mikä oli pois vaalivalmisteluista.

– Tappio kirveli todella, mutta vaikka sillä hetkellä tuntuu toiselta, ei liikkeen eikä yksilön elämä lopu yksien vaalien tappioon – tai voittoonkaan. Vuodesta 2007 on kulunut kohta 20 vuotta, ja tässä sitä vaan ollaan, hän naurahtaa.

Vastaavasti suurin huippuhetki tulee kuin apteekin hyllyltä: Mauno Koiviston historiallinen valinta presidentiksi vuonna 1982.

– Se oli siirtyminen uuteen aikaan, valtava juttu. Muistan sen vaaliyön yhä. Olimme yökahvilassa Hakaniemen torilla, ja Kalevi ja Irene Sorsa tulivat sitten torin poikki joskus kahden aikaan yöllä, hieman juhlahumussa hoiperrellen.

Myös Tarja Halosen nousu presidentiksi 18 vuotta myöhemmin on jäänyt mieleen, samoin vuoden 2003 vaalivoitto pääministeripuolueena. Heinäluoma muistuttaa, että SDP on onnistunut hallitusvastuussa lisäämään kannatustaan sen lisäksi vain kahdesti, vuosina 1983 ja 2023.

Henkilökohtaisesti merkittävimmäksi Heinäluoma nostaa valintansa puoluesihteeriksi vuonna 2002.

– SDP:ssä on kaksi tehtävää, joihin koko kenttä lataa odotuksensa: puheenjohtajan ja puoluesihteerin. Se, miten ihmiset ottivat valinnan myötä omakseen ja lähelle, antoi myös paljon voimaa. Siinä tajuaa, ettei ole yksin, vaan takana on iso joukko ihmisiä.

Heinäluoma vakuuttaa saavansa ihmisten kohtaamisesta ylipäätään voimaa, ja olevansa siksi mielellään ja usein vaikkapa Hakaniemen torilla.

– Tiedän, etteivät kaikki poliitikot koe samoin eikä tarvitsekaan, mutta minusta se on oikeasti mukavaa ja antoisaa.

EUROPARLAMENTTIIN Heinäluoma lähti vuonna 2019.

EU:n ja sen parlamentin arvo tunnistetaan ja tunnustetaan suomalaisessa politiikassa ja julkisessa keskustelussa nykyisin jo paremmin.

Piti siitä tai ei, suuri osa kansallisesta lainsäädännöstä on unionin alaista, ja EU on koonnut voimansa Ukrainan sodan ja Yhdysvaltojen Donald Trumpin hallinnon uhittelujen vuoksi.

Silti voi kuulostaa yllättävältä, että entinen puolueen puheenjohtaja, puoluesihteeri ja valtiovarainministeri ei epäröi sanoa EP:n olevan hänen uransa paras työpaikka.

– Se on niin tavattoman intensiivinen ja eläväinen, ja tietyllä tavalla myös vapaa ympäristö. Vaikutusvaltaa on tarjolla paljon enemmän kuin kotimaiden parlamenteissa. Unionissa työskentelee lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat tulleet sinne muuttamaan maailmaa.

EU on kuitenkin myös iso ja osin byrokraattinenkin koneisto, joka käsittelee valtavaa määrää asioita. Niissä vaikuttavat myös jäsenmaiden – ja ihmisten – väliset valtasuhteet, ristiriidat ja painopisteet.

Jotta valtaa saa, taistelunsa pitää valita ja pyrkiä verkostoitumaan asemiin, jossa on mahdollisuus vaikuttaa pitkin matkaa.

Kun Heinäluoma lähti ehdolle mepiksi, hän pohti tukiryhmänsä kanssa vaalislogania pitkään.

– Sellainenhan pitää aina olla, eikö niin – vähän kuten sukuvaakunoissa on avainlause. Valittiin sitten ”Suomalaisten puhemies Euroopassa”. Sen mukaan olen toiminut eli pyrkinyt olemaan aktiivinen ja vaikuttamaan niihin asioihin, jotka suomalaisille ovat tärkeitä, eivätkä välttämättä muualla itsestään selviä.

Heinäluoma muistuttaa, että kansallisesti tärkeät aiheet vaihtelevat, mutta puolustuskysymykset, Ukrainan tukeminen, EU:n itärajan ja Itä-Suomen alueiden tuki sekä maa- ja metsätalouspolitiikka ovat päällimmäisenä agendalla.

TOISIN kuin eduskunnassa, EU:ssa komission antamat esitykset voivat muuttua paljonkin – ja vaikutustyö alkaa jo kauan ennen kuin ne annetaan.

– Viime kaudella olin valiokunnassa rahanpesulain esittelijä. Valmistelu oli massiivinen työ, kesti monta vuotta ja johti uuteen lainsäädäntöön, joka muun muassa tekee venäläisen rahan tulon Eurooppaan radikaalisti hankalammaksi.

– Lisäksi on esimerkiksi EU:n puolustusteollisuusohjelmaa, datan käyttöä ja bioteollisuutta koskevia lakeja. Neuvottelijalla on näissä tosi iso kengännumero.

Ikäkin on tunnetusti vain numero, mutta silti: miltä nyt tuntuu?

– Oudolta. En ole juuri muutenkaan viettänyt syntymäpäiviä, ja 60-vuotispäivät jäivät väliin, kun puolisoni Satu oli kuollut samana vuonna. Mutta tietysti juhlissa on kiva tavata ystäviä eri vuosikymmeniltä ja nauraa kaikille kommelluksille, mitä on sattunut.

Juttua muokattu klo 20.32: korjattu kirjoitusvirhe.