Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan gynekologien hinnat ovat kasvaneet kaksi kertaa niin paljon kuin yleinen hintataso vuodesta 2016. Samaan aikaan käyntien määrä on vähentynyt yksityisellä sektorilla kolmanneksella ja julkisella sektorilla kuudenneksella vuodesta 2014.

Lääketieteen erikoisalojen vertailussa gynekologia on poikkeus: palveluita on niukasti saatavilla julkisella sektorilla, eivätkä ne kuulu useimpien työterveyssopimusten piiriin. Koska palvelut perustuvat käytännössä yksityiseen tuotantoon, hinnoilla ja niiden nousulla on kuluttajan kannalta suuri merkitys.

Gynekologikäyntejä eivät myöskään sairauskuluvakuutukset korvaa, jos kyse on niin sanotusta tarkistuskäynnistä ilman sairausdiagnoosia.

Kelan tutkimuksen ylilääkäri Riitta Luoto arvioi, ettei kyseessä ole tietoinen valinta, vaan taas yksi seuraus terveyshuoltoon pidemmältä ajalta kasaantuneista ongelmista.

– Gynekologi on erikoislääkäri, eikä heitä valmistu eikä tule alalle määräänsä enempää. Iso osa ongelmaa on terveysasemien tilanne: siellä on ylikuormitusta ja ruuhkaa, nuoret lääkärit vaihtuvat tiuhaan ja yleislääkärille pääsy on vaikeaa.

– On syntynyt tilanne, jossa kaikkia etenkin keski-ikäisten naisten oireita pyritään hoitamaan spesialistilla, vaikka ensin pitäisi tutkia ja kokeilla kevyempiä keinoja, hän sanoo Demokraatille.

Yksityisellä sektorilla toimivien gynekologien määrä onkin tutkimuksen mukaan pysynyt melko tasaisena, vaikka hinnat ovat nousseet rajusti. Hinnat ovat kasvaneet myös voimakkaammin kuin muiden suurimpien erikoisalojen eli silmälääkärien ja ortopedien.

VUONNA 2024 gynekologikäynnin keskimääräinen hinta oli 134 euroa. Käyntien hinnat vaihtelevat alueittain huomattavasti.

Kalleinta oli Pohjanmaalla (149 euroa) ja Etelä-Karjalassa (147), edullisinta Pohjois-Karjalassa (113 euroa) ja Satakunnassa (119). Hinnat eivät sisällä toimistomaksuja tai tutkimuksia, eli todelliset kustannukset hoidosta nousevat asiakkaalle huomattavasti korkeammaksi.

Gynekologin vastaanotolle pääsy on jo aiemmin ollut hankalaa pienituloisille, ja tilanteen voi nähdä vaikeutuneen entisestään hintojen nousun myötä. Tutkimuksen mukaan gynekologilla käyneiden naisten osuus on vähentynyt kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi eläkeikäisillä, joilla yksityiskäyntien määrä on pysynyt lähes ennallaan.

– Hintakehityksellä on suora vaikutus mahdollisuuksiin hakeutua hoitoon. On selvää, että naisten tulisi päästä hoitoon ja hoidon tarpeen arviointiin tulotasosta riippumatta, Riitta Luoto sanoo.

Hän painottaa, että oleellista olisi hoidon porrastaminen. Sekä julkisessa että työterveyshuollossa tulisi pystyä tunnistamaan, mitkä naisten oireet vaativat gynekologia ja mitkä pystytään hoitamaan ilman spesialistia.

– Omalääkärijärjestelmä olisi ratkaisu tähänkin, Luoto tokaisee.

Kaikki vakavatkaan gynekologiset taudit, kuten kohdunkaulan syöpä, eivät välttämättä oireile varhaisvaiheessa, jolloin niiden hoitovaste olisi paras. Toisaalta syöpäseulontoja tarjotaan aktiivisesti julkisella puolella, ja Riitta Luodon mukaan seulonnoissa myös käydään.

– Tietenkin kaikki syövät pitäisi havaita mahdollisimman pian, mutta naisten ylivoimaisesti yleisin syöpä on rintasyöpä. Gynekologisissa syövissä ei ole merkittävää kasvua viime vuosina. Onneksi kaikkien naisten syöpien hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi.

GYNEKOLOGIT hoitavat myös vaihdevuosioireita, jotka tulevat jokaiselle naiselle jollain voimakkuudella noin 40-60 ikävuoden välillä.

Tyypillisiä oireita ovat kuumat aallot, unihäiriöt, mielialan muutokset, nivelkivut ja limakalvojen kuivuus, mutta vaikeimmillaan oireet voivat viedä työkyvyn ja heikentää vakavasti sekä naisen että hänen elinpiirinsä kuuluvien elämänlaatua.

Naisten vaihdevuosioireiden hoidosta julkaistiin ensimmäinen kansallinen Käypä hoito -suositus vasta tällä viikolla. Suositus on suunnattu etenkin työterveys- ja perusterveydenhuoltoon, jotta oireet tunnistettaisiin aiempaa paremmin, potilaat saisivat tasalaatuista hoitoa ja sen voisi aloittaa myös yleis- tai työterveyslääkäri.

Ylilääkäri Riitta Luodon mukaan suositus tuli ”kreivin tai pikemmin kuningattaren aikaan”.

– On ihan oleellista, että hoito päästää aloittamaan matalalla kynnyksellä. Oireita ei saa vähätellä, mutta kaikkia mielenterveys-, uni- tai muita vaikeuksia ei liioin kannata heti kuitata estrogeenivajeella ja ohjata potilasta gynekologille.

SUOSITUKSEN mukaan tehokkain keino lievittää haittaavia vaihdevuosioireita on hormonihoito, jolle ei enää ole asetettu ehdotonta ylärajaa. Aiemmin on suosittu maksimissaan viiden vuoden hoitojaksoa.

Hormonihoidolla nähdään olevan useita myönteisiä vaikutuksia naisen terveyteen, elämänlaatuun ja työkykyyn. Rintasyöpä- ja muut riskit ovat nykytiedon valossa terveelle potilaalle pienempiä kuin hoidosta saatava hyöty, vaikka tilannetta tuleekin arvioida yksilö- ja tapauskohtaisesti.

-  Hoito suojaa sydän- ja verenkiertoelimistöä, kun se aloitetaan vaihdevuosi-iässä ja käytetään 60 ikävuoteen saakka. Se suojaa luuta hyvin, estää murtumia sekä suojaa osalta syövistä, esimerkiksi paksusuolen syövältä, kommentoi professori, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri Marjo Tuppurainen STT:n haastattelussa.

Hoitosuositusta valmistelleen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana toiminut Tuppurainen korostaa, että tarkoitus on taata naisille mahdollisuus oireiden hoitoon riippumatta siitä, onko gynekologipalveluja saatavilla kyseisellä alueella tai onko varaa mennä yksityiselle gynekologille.

TOINEN asia on, missä määrin jo entisestään ylikuormittuneessa julkisessa terveydenhuollossa on aikaa, resursseja ja mahdollisuuksia vaihdevuosioireiden tutkimiseen hoitoon.

Yhteiskuntaa naisten terveys kun tahtoo kiinnostaa vain silloin, kun sen voi kytkeä ”synnytystalkoisiin” ja lisääntymiseen.

Riitta Luoto huomauttaa, että monissa muissa maissa naisten terveys on kokonainen lääketieteen erikoisala, koska esimerkiksi sydäninfarkti oireilee naisilla eri tavoin kuin miehillä.

– Nainen on muutakin kuin synnytyselimensä. Keski-ikäisten naisten ongelmat ovat saattaneet jäädä terveydenhuollon kriisin jalkoihin. Työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon tehtävänä on nyt toimia niin, että takapajuinen kehityskulku saadaan loppumaan.

Riitta Luoto siirtyy lokakuun alussa Helsingin yliopiston työterveyden professoriksi.