Kunta-alalle neuvoteltiin vuonna 2022 palkaohjelma kehittämään julkisen sektorin palkkoja sekä estämään julkisen ja yksityisen sektorin palkkaerojen kasvua. Ohjelman oli tarkoitus olla voimassa vuoteen 2027 saakka.

Työnantajaa edustava Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on esittänyt muutoksia ohjelmaan ja irtisanonut sen. KT:n toimitusjohtaja Henrika Nybondas-Kangas sanoo tiedotteessa pitävänsä tärkeänä, että kunta- ja hyvinvointialan vaikea taloustilanne voidaan huomioida kehittämisohjelman jatkossa vuosille 2026-2027.

Työntekijöitä neuvotteluissa edustavat pääsopijajärjestöt Juko, Julkisen alan unioni Jau, johon kuuluvat JHL ja Jyty, sekä Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote, johon kuuluvat hoitajaliitot Tehy ja Super.

– En pitänyt sitä toivottavana, mutta tämä on nyt tilanne. Kuitenkin iso kuva on se, että neuvotteluja jatketaan hyvässä järjestyksessä – että sillä tavalla tämä ei ole mikään dramaattinen tilanne. Neuvottelut eivät tähän katkea, hän sanoo.

SAMALLA linjalla on Jytyn puheenjohtaja Jonna Voima, joka viestittää Demokraatille, että palkkaohjelman irtisanominen oli valitettava käänne. Se ei kuitenkaan ollut Voiman mukaan sinänsä yllättävä uutinen, ja hän osasi odottaa sitä tässä vaiheessa neuvotteluita.

– Palkkaohjelma oli tärkeä askel palkkatasa-arvon suuntaan ja jatkoa ehdottomasti sille tarvitaan. Julkisen sektorin työntekijät pitävät huolen meistä kaikista, meidän tehtävämme on taata heille säälliset työehdot, Voima sanoo ja jatkaa, että nyt pyritään löytämään yhteisymmärrystä korvaavista kirjauksista.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Jukon puheenjohtaja Katarina Murto pitää palkkaohjelman irtisanomista erityisen ikävänä päätöksenä.

– Julkisten alojen työntekijöiden oikeus koulutusta ja työn vaativuutta vastaavaan oikeudenmukaiseen ja palkkatasa-arvoa edistävään palkkakehitykseen ei poistu vaikeassakaan taloustilanteessa, hän sanoo tiedotteessa.

Murtokin korostaa, että vaikka nykyinen palkkaohjelma irtisanottiin, neuvotellaan uudesta ohjelmasta osana parhaillaan neuvoteltavaa kunta- ja hyvinvointialan kokonaisratkaisua.

YLLÄTYKSENÄ ohjelman irtisanominen ei tullut myöskään sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyssä.

– Jo vuonna 2022 osasimme tämän ennakoida. Muut palkansaajajärjestöt Tehyä ja Superia lukuun ottamatta hyväksyivät irtisanomisen mahdollisuuden, joten me Tehynä emme pysty asiaa kommentoimaan, Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen sanoo tiedotteessa.

Rytkösen mukaan Tehyn ja Superin tekemä SOTE-sopimuksen oma lisäpalkkaohjelma ei ollut irtisanottavissa.

– Haluan painottaa, että neuvottelut ovat edelleen kesken ja kaikki mahdollisuudet ovat yhä pöydällä, Rytkönen sanoo.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin puheenjohtaja Päivi Inberg taas toteaa tiedotteessa, että kunta- ja hyvinvointialan palkkaohjelma on välttämätön ja sen tulee toteutua sovitusti.

– Palkkaohjelman on aidosti edistettävä palkkatasa-arvoa ja parannettava hoitoalan ja varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaa, Inberg sanoo.

JHL:N Ekström ei ryhdy avaamaan, millaisia tavoitteita palkkaohjelman jatkon suhteen JHL:llä on.

– Meillä on ollut ohjelma, joka on nyt irtisanottu ja ei enää siihen voida nojautua. Nyt sitten haetaan ratkaisuja tuleville vuosille myöskin ne asiat huomioiden, joihin aikanaan tämä palkkaohjelma rakentui. Varmasti muutaman päivän sisällä nähdään, että voidaanko niissä asioissa edetä.

Ekström luonnehtii, että kyseessä on normaalia työehtosopimusneuvottelua ja kokonaisuus ratkaisee. Hän muistuttaa, että kokonaisuudessa on palkkakysymysten lisäksi laaja paketti erilaisia palvelussuhteen ehtoihin liittyviä asioita parissa kymmenessä alasopimuksessa, joita kunta- ja hyvinvointialuekentässä ja yhtiömaailmassa on.

Onko tässä nyt käytännössä se vaara, että se hyvä, mitä palkkaohjelmalla työntekijöiden näkökulmasta palkkakehitykseen saatiin, häviää?

– Jos sattuisi käymään niin, että emme löydä yhteisymmärrystä tästä kokonaisuudesta, niin tuo saattaa olla yksi kehityssuunta, Ekström sanoo.

– Itse ajattelen, että niin kauan kuin on neuvotteluja, on mahdollisuus saada järkeviä ratkaisuja aikaiseksi. Sellaisia, jotka palvelevat sekä työnantajia että liittojen jäseniä, hän jatkaa.