Silti samaiset kritisoijat ovat ensimmäisinä kyselemässä, millaisia yleiskorotuksia työehtosopimusneuvotteluissa saatiin, milloin palkat nousevat ja kuinka nyt ei enempään pystytty. Edut kelpaavat, mutta omaa panosta ei haluta antaa järjestäytymällä itse.

Vaalikampanjoinnin aikana keskustelin kahden kokoomuslaisen nuoren ehdokkaan kanssa. Hekin olivat sitä mieltä, ettei liittoja tarvita.

Kumpainenkin työskenteli opintojensa ohessa kaupassa, mutta kuvailivat työtään paskaduuniksi, jossa ei tarvitse ajatella mitään. Toinen vielä jatkoi, että hän toivoo, ettei kaupoissa tulevaisuudessa olisi muita kuin itsepalvelukassoja.

Sen sijaan tuloverotus Suomessa pitäisi saada alas.

Muistutin, että hänkin on saanut opiskella Suomessa ilmaiseksi, joten jos verotus laskettaisiin alas, miten koulutus rahoitettaisiin – vai pitäisikö Suomesta tehdä Amerikka? Sitä ei sentään haikailtu.

Mutta kaikki voivat ryhtyä yrittäjiksi, vaikka joku saattaisi nykyisestä työstään tykätäkin, matalasta palkastaan huolimatta.

He peräänkuuluttivat lisää osinkoja johtajille ja että kukin neuvotelkoon oman palkkansa, siihen ei liittoja tarvita.

Eivät he silti olleet valmiita ilta- tai viikonloppulisistään saati lomarahastakaan luopumaan, vaikka ne tulevat yleissitovan työehtosopimuksen kautta, jonka se ikävä ammattiliitto on neuvotellut työnantajaliiton kanssa.

KERROIN heille, että yhä yleisin työsuhderiita, joka työssäni eteen tulee, on alipalkkaus. Vaikka meillä on yleissitovat työehtosopimukset, on työnantajia, jotka eivät maksa edes sitä minimitasoa.

Onko se oikein? Eikö siis liittoja tarvita? En saanut vastausta.

Tällainen erimielisyysasia tuli eteeni taas. Ihan kaikkia saatavalajeja, mitä vain voi keksiä, on työnantaja jättänyt maksamatta. Ei yleiskorotuksia, ylityölisiä, arkipyhäkorvauksia, ei edes lomapalkkaakaan ole koskaan maksettu.

Työnantajan mukaan vuosilomalain täytyy olla joku uusi juttu. Kirjanpitäjäkin on sanonut lomapalkkojen olevan vapaaehtoisia.

Juu, niinkin uusi juttu, että vuonna 1973 on vuosilomalaki tullut Suomessa voimaan. Vasta 52 vuotta ollut.

MAAN HALLITUS jatkaa heikompien kurittamista.

Verokevennyksiä saavat suuripalkkaiset, kun taas muun muassa työntekijöitä ja ammattiliittoihin kuuluvia aiotaan rankaista poistamalla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus.

Haluaako hallitus tosiaan, että yleissitovuudet työehtosopimuksissa katoavat ja työssäkäyvien köyhyys jatkaa kasvuaan? Näin rapautuvat työmarkkinat Suomessa.

Uusi työministeri Matias Marttinen (kok.) aloittaa tehtävässään. Hän on jo kertonut, että väistyvän ministeri Arto Satosen (kok.) tiellä jatketaan.

Heikennyslistalta löytyvät yhä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen, työntekijän takaisinottovelvoitteen poistaminen ja se, että määräaikaisia työsopimuksia voisi tehdä ilman perustetta jopa vuodeksi kerrallaan. Osa-aikatyötä tekevien tulee jatkossa hakea neljää työpaikkaa, jotta he voivat soviteltua päivärahaa saada.

Silti Marttinen tiedotustilaisuudessaan painotti: ”Haluan ministerinä varmistaa, että palkansaajien ääni kuuluu.”

Ilmeisesti sekin on ääni, kun palkansaaja itkee, miten tulisi toimeen, saisi perheelleen ruokaa ja laskut maksettua.

Nyt, jos koskaan, ammattiliittoja tarvitaan. Varsinkin vuonna 2025.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton aluetoimitsija ja kuntapäättäjä Vaasasta.