Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Kolumnit

8.5.2026 05:00 ・ Päivitetty: 8.5.2026 05:22

Sami Kuusela: Säätäjät on uusi työväenluokka

Nora Vilva

Kun työväenliike syntyi, sen ajan mikroyrittäjät, sesonkityöläiset ja alustaduunarit miellettiin työläisiksi ja toivotettiin tervetulleiksi joukkoon. Nyt työväen puolueet tuppaavat unohtamaan tämän uudelleen syntyneen ammattilaisluokan olemassaolon.

Sami Kuusela

Monet ensimmäisistä demareistakin olivat yksinyrittäjiä, kuten vaikkapa ärhäkkäät Eetu Salin tai Yrjö Mäkelin, suutareita molemmat.

125 vuotta sitten työväenliikkeeseen pääsi, jos oli työläinen, käsityöläinen, kisälli, pienyrittäjä, työtön tai kausityöläinen.

Kuulostaako tutulta? Sitähän minäkin.

Työväenliikkeen alkuaikoi­na saavutettiin hienoja voittoja ja perustettiin esimerkiksi ammattiosastoja, jotka olivat verkostoja osaamistaan myyville ihmisille. Työväenluokka oli porukka heille, jotka elivät taloudellisessa epävarmuudessa.

Eikö tässäkin ole jotain tuttua? Niinpä!

Kun teollistuminen eteni, jako yrittäjiin ja työntekijöihin tiukkeni. Puolueen linjaa siivottiin ja samalla myös jäseniä. Eikä se ollut väärin tehty.

Työmarkkinoiden asettuessa lokeroihinsa oli järkevää, että SDP ajoi lähinnä vakituisten työntekijöiden asiaa. Siellä oli isoin massa autettavaksi ja kun ihmisillä oli töitä, heitä piti puolustaa.

TAISTELU oli tehokasta ja saatiin aikaan hienoja juttuja.

Tuli kahdeksan tunnin työaika, työehtosopimukset ja yleisesti ihmiset alkoivat luottaa, että huomenna on hommia ja aina joku ottaa kopin tai puolustaa, jos hommat menevät pieleen.

1900-luvun työväenliikkeen suurin saavutus oli, että työläisten elämästä tehtiin ennustettavaa – arki ei enää ollut pelkkää säätämistä ja miettimistä, mistä saan ensi kuussa perheelleni rahaa, jos työnantaja päättää sikailla.

Se oli selkeää: oli työnantajia ja työntekijöitä ja molemmat tarvitsivat puolustajansa. Oli EK ja oli SAK.

Nyt tilanne on muuttunut. Yhä useampi meistä tekee työnsä epätyypillisissä työsuhteissa, yhdistellen töitä, toimeksiantoja ja yrittäjyyttä, hankkii tulonsa monesta lähteestä ja taistelee ansioistaan kuukausi kuukaudelta. Siis säätää.

Yhä harvempi luottaa, että kymmenen vuoden kuluttua on samassa työpaikassa, josta jossain vaiheessa pääsee eläkkeelle, kultakello ranteessaan ja ammattiosaston diplomi olkkarin seinällä.

JÄRJESTELMÄN horjuessa on syntynyt uusi satojen tuhansien ihmisten joukko, joka kaipaa apua ja tukea. Nimittäin säätäjät.

Tämän päivän käsityöläiset, kisällit, pienyrittäjät, työttömät ja kausityöläiset on jätetty yksin. Heillä ei ole kotia.

Olisiko aika, että SDP muistaisi juurensa? Sen alkuperäisen työväenluokan? Sen liikkeen, joka syntyi juuri tällaisille ihmisille? Sillä se, mitä pidämme uutena työelämänä, on itse asiassa paluu työväenliikkeen alkuun.

Kirjoittaja on yrittäjä ja demari.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU