Kolumnit
8.5.2026 05:00 ・ Päivitetty: 8.5.2026 05:22
Sami Kuusela: Säätäjät on uusi työväenluokka
Kun työväenliike syntyi, sen ajan mikroyrittäjät, sesonkityöläiset ja alustaduunarit miellettiin työläisiksi ja toivotettiin tervetulleiksi joukkoon. Nyt työväen puolueet tuppaavat unohtamaan tämän uudelleen syntyneen ammattilaisluokan olemassaolon.
Monet ensimmäisistä demareistakin olivat yksinyrittäjiä, kuten vaikkapa ärhäkkäät Eetu Salin tai Yrjö Mäkelin, suutareita molemmat.
125 vuotta sitten työväenliikkeeseen pääsi, jos oli työläinen, käsityöläinen, kisälli, pienyrittäjä, työtön tai kausityöläinen.
Kuulostaako tutulta? Sitähän minäkin.
Työväenliikkeen alkuaikoina saavutettiin hienoja voittoja ja perustettiin esimerkiksi ammattiosastoja, jotka olivat verkostoja osaamistaan myyville ihmisille. Työväenluokka oli porukka heille, jotka elivät taloudellisessa epävarmuudessa.
Eikö tässäkin ole jotain tuttua? Niinpä!
Kun teollistuminen eteni, jako yrittäjiin ja työntekijöihin tiukkeni. Puolueen linjaa siivottiin ja samalla myös jäseniä. Eikä se ollut väärin tehty.
Työmarkkinoiden asettuessa lokeroihinsa oli järkevää, että SDP ajoi lähinnä vakituisten työntekijöiden asiaa. Siellä oli isoin massa autettavaksi ja kun ihmisillä oli töitä, heitä piti puolustaa.
TAISTELU oli tehokasta ja saatiin aikaan hienoja juttuja.
Tuli kahdeksan tunnin työaika, työehtosopimukset ja yleisesti ihmiset alkoivat luottaa, että huomenna on hommia ja aina joku ottaa kopin tai puolustaa, jos hommat menevät pieleen.
1900-luvun työväenliikkeen suurin saavutus oli, että työläisten elämästä tehtiin ennustettavaa – arki ei enää ollut pelkkää säätämistä ja miettimistä, mistä saan ensi kuussa perheelleni rahaa, jos työnantaja päättää sikailla.
Se oli selkeää: oli työnantajia ja työntekijöitä ja molemmat tarvitsivat puolustajansa. Oli EK ja oli SAK.
Nyt tilanne on muuttunut. Yhä useampi meistä tekee työnsä epätyypillisissä työsuhteissa, yhdistellen töitä, toimeksiantoja ja yrittäjyyttä, hankkii tulonsa monesta lähteestä ja taistelee ansioistaan kuukausi kuukaudelta. Siis säätää.
Yhä harvempi luottaa, että kymmenen vuoden kuluttua on samassa työpaikassa, josta jossain vaiheessa pääsee eläkkeelle, kultakello ranteessaan ja ammattiosaston diplomi olkkarin seinällä.
JÄRJESTELMÄN horjuessa on syntynyt uusi satojen tuhansien ihmisten joukko, joka kaipaa apua ja tukea. Nimittäin säätäjät.
Tämän päivän käsityöläiset, kisällit, pienyrittäjät, työttömät ja kausityöläiset on jätetty yksin. Heillä ei ole kotia.
Olisiko aika, että SDP muistaisi juurensa? Sen alkuperäisen työväenluokan? Sen liikkeen, joka syntyi juuri tällaisille ihmisille? Sillä se, mitä pidämme uutena työelämänä, on itse asiassa paluu työväenliikkeen alkuun.
Kirjoittaja on yrittäjä ja demari.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.