Yksi jos toinenkin poliitikko Naton pääsihteeristä Mark Ruttesta alkaen on jo ilmoittanut, että jälleen kerran leikattava täytyy löytää sosiaalimenoista.

Tarve investoinneille on huutava. Jälleenvarustelun rahoittaminen hyvinvointivaltioita entisestään leikkaamalla olisi kuitenkin vaarallinen virhe. Sen seurauksena Eurooppa todennäköisemmin heikkenee kuin vahvistuu.

Kremlin tankit eivät tule jyräämään Berliinin kaduilla tai kastelemaan telaketjujaan Atlantissa. Yhteinen puolustus hyödyttää ennen kaikkea Venäjän naapureita.

Kremlin ja oligarkkien uhka demokratialle ei välttämättä liikuta tarpeeksi leikkauksiin ja vyönkiristyspolitiikkaan vuodesta 2010 saakka pettyneitä äänestäjiä.

Mitä kauemmaksi Venäjästä mennään, sitä helpompaa poliitikkojen on asettaa oman kansan hyvinvointi vastakkain Ukrainan tukemisen ja Venäjää vastaan varustautumisen kanssa.

Jälleenvarustelu ei myöskään ole ainoa investointi, jota Euroopassa nyt tarvitaan. Tarvitsemme esimerkiksi vihreän siirtymän Venäjä-riippuvuuksia katkovia investointeja.

Yhteinen puolustus, talouden siirtymä kestävälle pohjalle, ja ilmastonmuutoksen hillintä ovat Euroopan turvallisuuden keskeisiä rakennuspalikoita. Mitään niistä ei ole varaa laiminlyödä.

MUTTA mitä tapahtuu, jos tarvittavat sadat miljardit maksatetaan jo nyt vaikeuksissa olevilla köyhillä ja keskiluokalla?

Leikkaukset palveluista ja sosiaaliturvasta pienten, perifeeristen maiden hyväksi antaisivat Kremlin pyrintöihin suopeasti suhtautuvalle laitaoikeistolle ja muille populisteille valtavan vaaliaseen.

Viimeistään seuraava kriisi ajaisi etenkin Venäjästä kaukaiset maat tinkimään yhdessä sovitusta – ja kenties tekemään diilejä Kremlin kanssa.

Suomen ja Baltian turvallisuudelle tällainen kehityskulku olisi hyytävän vaarallinen. Kestämättömälle pohjalle pystytetty puolustuksen kulissi todennäköisesti heikentäisi Euroopan turvallisuutta enemmän kuin vahvistaisi sitä.

USKOTTAVAN puolustuksen rakentamiseen on kyettävä sitoutumaan.

Vahva Eurooppa voidaan rakentaa vain sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle. Tämä tarkoittaa muun ohessa kustannusten reilua jakamista.

Poppakonsteja ei ole. Julkiset investoinnit voi rahoittaa vain veroilla, velalla tai rahaa painamalla. Valittiin mikä keino tahansa, lopulta jonkun täytyy vähentää omaa kulutustaan.

En näe muuta kestävää vaihtoehtoa kuin periä leijonanosa Euroopan turvallisuuden kustannuksista niiltä, jotka ovat vuosikymmenien vakaudesta ja tekemättä jääneiden investointien mahdollistamista matalammista veroista eniten hyötyneet.

On vain reilua, että viimeisen omaisuudensuojan ylläpidosta maksavat selvästi enemmän ne, joilla suojattavaa omaisuutta eniten on.

Kirjoittaja on kestävyysteemoihin erikoistunut erikoistutkija ja yhteiskunnallinen keskustelija